Toivon Vintiltä

Aurinko paistaa likaistenkin ikkunoiden läpi ja todistaa kevään voittaneen tämän taistelun! En ole aloittanut ulkona perinteisiä kevättouhujani, kun on ollut niin kylmä. Ja meillä tuulee aina. Siitäköhän johtuu, että olen viritellyt sisälle seurattavaa? Kokeilin tomaatin viipaleista idättämistä ja se toimi! Krassin siemeniä olen piilottanut itselleni ja anopille (äitienpäiväksi). Kaiken kylvämisen sivussa myös sima onnistui tänä vuonna ensiyrittämällä! Sammakonkutua jalkapallokentän laidalla! Tomaattiviipaleesta idätetty! Toisesta viipaleesta iti siemenet varmaan 100 %:sti. Kaikki ei itänyt. Vanhat samettikukan siemenet olivat menettäneet itävyytensä... Teen siman aina perittyyn vanhaan kattilaan äitini ohjeen mukaan! Maistiaiset... Ei kun piknikille toppatakissa! Hyvää Vappua! -Hannele

Tämä siivousinnottomuuteni ei ole periytynyt mummoltani, joka aina ohi mennessään sipaisi hyllyn reunaa ja tarkasti, josko pitäisi pölyt pyyhkiä. Uskon, että hän nautti kotirouvana siivoilusta. Äitini järjesti siivouspäivän joka toiseksi lauantaiksi, kun joka toisen oli sitten töissä terveyskeskuksen keittiöllä. Mut hänkin oli jo tasaisempi siivooja arvostaen enemmän järjestystä kuin puunaamista. Ja minä sitten. Siivoan, kun pölyä on liikaa katsella ja väistellä. ;) Pölyjen pyyhintä on yksi ikävimpiä hommia, kun meilläkin on talon "historiaa" näkyvillä. Mutta nyt on niin nätti pölyhuiska, että sitä voi pitää vaikka kukkana pöydällä ja ohimennen käyttää pölyjen pyyhintään. Ostin strutsinsulkaisen huiskan Turun Kädentaitomessuilta (15 € muistaakseni). Työskentely on kevyttä ja pölyt käydään napauttamassa ulos (eli huiskan varsi napautetaan kättä vasten). Helppoa ja ekologista! Näitä huiskia saa pidempi vartisinakin, jolloin on super helppoa sipaista kaapin päältä tai putk

Viikon viimeiset päivät kääntyivät kylmiksi ja lumisiksi. Itse hommasin järkyttävän vatsataudin. Saman taudin sai kaksi muuta perheenjäsentä. Hyvä puoli tietysti on, ettei tauti käynyt läpi niitä kahta jäljelle jäänyttä. Ainakaan vielä. Olo alkaa kohentua, mutta sää ei. Aurinko pilkahtelee ja sade sulattaa rakeet pois. Lauantaina lähetin pojat pyöräillen tuhlaamaan energiaansa jalkapallokentälle ja katsomaan kaveriensa turnausta. Sääliksi kävi parin tunnin päästä, kun tiet olivat loskan peitossa. Hain märät mutta onnelliset pyöräilijät kotiin suihkuun. Olin antanut pojille iltapäiväsämpylärahaa mukaan. Heillä oli tuomisinaan täydet vatsat ja arpajaispalkintoja. Ja alla olevasta mukista tykkäsin kyllä erityisesti! Josko joskus oikea Pony eteiseen. Ennen vatsatautia ehdin osallistumaan alkusammutuskurssille. Jokainen kävi vuorollaan harjoittelemassa sammutuspeitteen ja sammuttimen kanssa. Valkosipuli ei paljon rakeista piittaa. Eipä ruohosipulikaan!

Tänään paistaa aurinko, eilen ei ja huomisesta ei voi vielä tietää. Lapaset olen jo siirtänyt laatikkoon. Sormikkaat sujautan aamuisin ja nyt tein ennustamattomiin iltapäiviin sormettomat tai kämmekkäät tai hihattimet. Vanha neule sai siirron parempiin tehtäviin vain sakset apunani! Neulepaidan hihoissa on kivat napit... Leikkasin hihat irti ja venytin reunat rullalle. Peukku sopii kivasti halkioon! Paidan jatkeena... Takin hihaan lämpimästi rutattuna... Napit ylhäällä tai alhaalla... Lämmittää mukavasti näppäillessä! Hyvää kevään odotusta kaikille. Joko on sima valmistumassa? -Hannele

Viime viikolla meitä helli lämpö ja nyt sade. Kosteus ei tunnu luissa hyvältä, mutta maanviljelijä-mieheni on tyytyväinen vesisateesta juuri typetetylle pellolle. Maa puskee kevätuskollisesti väriä harmaampaankin päivään. Vesi näyttää kauniilta lehdillä ja heijastaa taivaallisia näkymiä. Usko pois, vesi tekee hyvää. Lisää vettä löytyy Pienen Linnun haasteesta . Mosaic Monday´s shot will be named The Hydrating Spring! -Hannele

Mieheni pitkä ja sitkeä aivopesu on tuottanut tulosta menneenä viikonloppuna. Olen vuosia yrittänyt kouluttaa perhettäni viemään likaiset vaatteet suoraan vessan pyykkikoreihin joko ennnen tai jälkeen suihkureissun. Mieheni on ehdottanut säännöllisin väliajoin pyykkikorin hommaamista takkahuoneeseen. Minusta ajatus on ollut vastenmielinen. Toki melkoisen kuvottavaa on poimia likaisia kalsareita lattioilta tai poikien vippailujen jäljiltä kalsareita sekä sukkia patterin välistä tai lampun päältä. Annoin periksi ja tein kalsarikärryn tai -korin. Tässä säilyttimessä on pyörät alla, jotta voin kärrätä sen vessaan niiden pyykkikorien ääreen ja lajitella kalsarit värien mukaisesti... Toki vielä toivon, että kalsarikärry osoittautuisi tarpeettomaksi ja siitä tulisikin lehti-, pullo- tai sytykekori. Ikealainen kukka-alusta pyörillä, nitoja ja myyräverkkoa. Kastelujälkien peittämistä Sharpiella. Myyräverkko tai jokin muu tukeva verkko  nidotaan puualustaan kiinni.

Huhtikuun alku ei ole ollut kaikilta osin mitään hurmaa, mutta harmaata ei jaksa mainostaa enempää. Jatketaan ilon kaivamista arjesta ja pienten asioiden nauttimisesta. Tällä kertaa näyttää ruoka saavan merkittävän osan kollaasista. Onneksi piha kutsuu yhä useammin luokseen ja hoitaa osaltaan talven turruttamaa oloa. Osallistun tällä kollaasilla Pienen linnun kuvahaasteeseen ja Mosaic Monday'hin.  Kaunista viikkoa sulle! -Hannele

Pahvilaatikot ovat niin käteviä säilytykseen, mutta toisinaan säälittävän sopimattomia kotiin esille. Varastoon riittää teksti laatikon sisällöstä, mutta sisällä pahvilaatikoltakin odotetaan enemmän. Laatikon voi päällystää hyllypaperilla,, lahjapaperilla, kakkupaperilla, kontaktimuovilla, kiiltokuvilla tai vanhalla paidalla . Ainoa haaste on löytää ympärysmitoiltaan toisiinsa sopivat paita ja laatikko. Loppu menee vaikka lasten kanssa yhteistyössä. Pahvilaatikko vailla asua. Pari käytöstä poistettua trikoopaitaa. Paita leikataan kainaloiden alta poikki ja aloitetaan sovitus! Prinsessan pää jäi tällä kertaa pois... Hopeinen pakettinauha toimii reunassa. Paita liimataan tai teipataan kaksipuolisella teipillä laatikon reunoista kiinni. Sisäpuolelle voi liimata pitsiä, nauhaa tai kudetta epätasaisesti liimautuneen reunan suojaksi. Pohjana toimii kansipahvit joko päällystettyinä tai ilman. Luulen, että tyttäreni tykkää "hamelaatikosta"!